lauantai 18. helmikuuta 2012
torstai 16. helmikuuta 2012
Maalaus kankaalle
Mitäs tykkäätte?
tiistai 14. helmikuuta 2012
Meitin koirat osa kaksi...BELLA!
Nyt vois sitten naputella esittelyn meidän Bellasta.
Bella on sekarotuinen, kaksi vuotias, melkein kääpiösnautseri, mutta sivuprofiilin perusteella voisin veikata et isi-papassa on ollu ainaki skotlannin terrieriä :)
Hienoja tuntomerkkejä ovat pystyt korvat, (allekirjoittanut ei jaksanut teippailla niitä kun Bella oli vaavi) ja hieno valkoinen *kravaatti* rinnassa.
Me mieheni kanssa vitsaillaanki, että kun bellan olisi pitänyt mennä siihen jonoon, missä jaetaan aivoja, se päättikin mennä jonottamaan hienoa valkoista rintamerkkiä...kun se sitten palasi jonottamaan järkeä, oli jäljellä enää joitain pehmoisia ja kuluneita :D heh heh, eli ei mikään järjen jättiläinen, mutta sitäkin söpömpi!
Luonne on aika perus snaku, eli vieraista ei oikein tykätä. Jonkun naamoja näkee niin usein, että niihin tottuu, mutta tuntuu että vasta kun ollaan palattu kotiin kyläilemästä tai kun vieraat on lähteneet meiltä niin Bella huokaisee helpotuksesta.
Rajat vedetään mieluummin itse ja viimeinen sana kuuluu Bellalle...aivan sama mitä ne omistajat siinä nyt räpättää...Noh, totella voidaan jos saa vasta lahjaksi juustoa tai maggaraa.
Bellan idoli on Nelli jonka perässä hypätään vaikka sitten kaivoon.
Toisten koirien ärsyttäminen on Bellan lemppari harrastus, sitä voi toteuttaa esim, päälle istumalla, unien keskeytyksellä, tassun lässäyttäminen toisen naamaan, ihan liki istuminen häntää heiluttaen, vaikka toisella on neljännen vaihteen rähinä päällä.
Muina pahoina tapoina mainittakoon; äärimmäinen kateus meidän nuorinta koiraa kohtaan, sukkien varastelu, lelujen salakuljettaminen ulos (sama tehdään myös ryöstösaaliille, kuten rintaliiveille tai krokseille tai mille vaan), naapureille räkättely, puisten tuolinjalkojen mutustelu.
Hyviä puolia; meidän koirista ainoa, joka kävelee moitteettomasti hihnassa, menee mukavasti lauman mukana, eli jos Nelli tottelee, Bellakin tottelee. Ollut tosi terve. Bellan omituinen huumorintaju :)
Bellalla on myös monta lisä nimeä kuten; Kevätpörriäinen, Anneli, Partajaakko...hauskaa on, että se tunnistaa ni melkein kaikki :D
Kontaktin saaminen Bellaan on välillä vähän hankalaa, en osaa sanoa, et onko se viellä murros ikää...onko koira hajamielinen, vai eiks sitä vaan kiinnosta. Tosin sillon kun se itse kiinnostuu sun touhuista ja tulee korvat luimussa, selkä kyyryssä ja häntää heilutellen ja söpöillen vastaan niin eihän siinä voi olla rupsuttelemasta.
Sellainen on meitin Bella <3
Bella on sekarotuinen, kaksi vuotias, melkein kääpiösnautseri, mutta sivuprofiilin perusteella voisin veikata et isi-papassa on ollu ainaki skotlannin terrieriä :)
Hienoja tuntomerkkejä ovat pystyt korvat, (allekirjoittanut ei jaksanut teippailla niitä kun Bella oli vaavi) ja hieno valkoinen *kravaatti* rinnassa.
Me mieheni kanssa vitsaillaanki, että kun bellan olisi pitänyt mennä siihen jonoon, missä jaetaan aivoja, se päättikin mennä jonottamaan hienoa valkoista rintamerkkiä...kun se sitten palasi jonottamaan järkeä, oli jäljellä enää joitain pehmoisia ja kuluneita :D heh heh, eli ei mikään järjen jättiläinen, mutta sitäkin söpömpi!
Luonne on aika perus snaku, eli vieraista ei oikein tykätä. Jonkun naamoja näkee niin usein, että niihin tottuu, mutta tuntuu että vasta kun ollaan palattu kotiin kyläilemästä tai kun vieraat on lähteneet meiltä niin Bella huokaisee helpotuksesta.
Rajat vedetään mieluummin itse ja viimeinen sana kuuluu Bellalle...aivan sama mitä ne omistajat siinä nyt räpättää...Noh, totella voidaan jos saa vasta lahjaksi juustoa tai maggaraa.
Bellan idoli on Nelli jonka perässä hypätään vaikka sitten kaivoon.
Toisten koirien ärsyttäminen on Bellan lemppari harrastus, sitä voi toteuttaa esim, päälle istumalla, unien keskeytyksellä, tassun lässäyttäminen toisen naamaan, ihan liki istuminen häntää heiluttaen, vaikka toisella on neljännen vaihteen rähinä päällä.
Muina pahoina tapoina mainittakoon; äärimmäinen kateus meidän nuorinta koiraa kohtaan, sukkien varastelu, lelujen salakuljettaminen ulos (sama tehdään myös ryöstösaaliille, kuten rintaliiveille tai krokseille tai mille vaan), naapureille räkättely, puisten tuolinjalkojen mutustelu.
Hyviä puolia; meidän koirista ainoa, joka kävelee moitteettomasti hihnassa, menee mukavasti lauman mukana, eli jos Nelli tottelee, Bellakin tottelee. Ollut tosi terve. Bellan omituinen huumorintaju :)
Bellalla on myös monta lisä nimeä kuten; Kevätpörriäinen, Anneli, Partajaakko...hauskaa on, että se tunnistaa ni melkein kaikki :D
Kontaktin saaminen Bellaan on välillä vähän hankalaa, en osaa sanoa, et onko se viellä murros ikää...onko koira hajamielinen, vai eiks sitä vaan kiinnosta. Tosin sillon kun se itse kiinnostuu sun touhuista ja tulee korvat luimussa, selkä kyyryssä ja häntää heilutellen ja söpöillen vastaan niin eihän siinä voi olla rupsuttelemasta.
Sellainen on meitin Bella <3
maanantai 13. helmikuuta 2012
ASTA RAKENTAJA -Rakentamisen ja Asumisen Messut.
Viikonloppuna meidän pikku perheemme tie vei tampereelle kyläilemään. Päästiin käymään rakennus ja remppa messuilla!! Itseäni kiinnosti siellä tietysti enemmän remontointiin liittyvät asiat, koska en usko, että allekirjoittaneesta olisi talonrakennus projektiin :)
Enemmänkin olisi saanut mielestäni olla remontti ja sisustus aiheista materiaalia esillä, mutta se taitaa olla lähinnä sitten Habitare messut enemmän sellainen.
Tuolla oli kaikenmaailman ilmalämpöpumppu-pömpeleitä mikä ei oikein sitten itsellä se kiinnostavin juttu tällähetkellä.
Koko päivä siellä kuitenkin meni ja kiinnostavia asioita riitti! Esimerkiksi veljeni ja hänen vaimonsa saivat nyt saman katon alta sovittua monta tapaamista remontti firmojen kanssa, jotka nyt tulevat tekemään ilmaisen arvion remontin kustannuksista. Siis kilpailutusta parhaimmillaan!
Remontti reiska....on se vaan aina niin ihana...huoh... <3
Enemmänkin olisi saanut mielestäni olla remontti ja sisustus aiheista materiaalia esillä, mutta se taitaa olla lähinnä sitten Habitare messut enemmän sellainen.
Tuolla oli kaikenmaailman ilmalämpöpumppu-pömpeleitä mikä ei oikein sitten itsellä se kiinnostavin juttu tällähetkellä.
Koko päivä siellä kuitenkin meni ja kiinnostavia asioita riitti! Esimerkiksi veljeni ja hänen vaimonsa saivat nyt saman katon alta sovittua monta tapaamista remontti firmojen kanssa, jotka nyt tulevat tekemään ilmaisen arvion remontin kustannuksista. Siis kilpailutusta parhaimmillaan!
Hienoja kiukaita, piti vähän vakoilla, miten nuo kivikasat toimivat, mutta se oli tehty niin, että jokaiseen kiveen oli porattu reikä ja sisällä kulki metalli putki. Hieno!
Aurinkotakka- merkkinen puu kiuas, kelpaisi!!
Jo viimeksi kun olin habitare messuilla vuonna 2010, kuolasin tuota peiliä, missä on valot itsessään, hieno lisä valaistukseen, meitä naisia ajatellen, näkee meikata hyvin :) !!
Messuilla oli hyviä tarjouksia, esim. tampereen laattakeskus antoi -20% kaikista laatoista.
Minusta tämä mini keittiö oli söpö! tuon mikron tilalle olisi voinut valita sellaisen ihme laitteen missä on liesi, uuni ja tiskikone samassa vekottimessa...kuulostaa ihan opiskelijan unelmalta :) ...Tosin laitteen hinta ei ollut opiskelijan unelmaa :)
Minua on aina hiukan epäillyttäneet nämä *sade suihkut* mutta muotoilu oli kyllä viimisenpäälle hienoa ja tyylikästä :)
Tässä nämä otokset. ASTA RAKENTAJA MESSUILTA
Päivän tampereella kruunasi hyvä seura (kiitos) ja ihan illallinen ravintola SALUD
(kiitos, oli elämäni paras pippuri pihvi)
torstai 9. helmikuuta 2012
Meitin koirat...osa yksi: Nelli.
Ajattelin tässä aikani kuluksi ja nyrjähtänyttä nilkkaa lepuutellessa tehdä esittelyn meidän kolmesta koirasta.
Aloitetaan tietysti Nellistä.
Eli Vanhin on kääpiösnautseri Nelli 8v. (Kennel Aamuruskon Sateenkaari)
Nelli on luonteeltaan vähän epätyypillinen snaku, Melko iloinen tapaus, ja ottaa
vieraat aina hännän huiskutuksilla ja nenänpään nuolauksilla vastaan.
Warsinkin jos vieraalla on parta niin se on tervetullut :)
Frisbeytä voidaan hakea vaikka 2 tuntia, lentää se sitten metsään, pellolle tai järveen.
Muista koirista Nelli ei oikein innostu, toisia snakuja nyt jotenki sietää, mut pitääkö niitä olla muitakin rotuja...nih!
Ruuaksi kelpaisi ihan kaikki vasta leivotuista tulikuumista baageleista synttäri kakkuihin ja pentujen kuivamuonaan, mutta kun rouvalla on ilmennyt sydänvikaa ja hampaitakin on poistettu reilu määrä, niin täytyy tyytyä tylsään terveellisempään mummo-raksuun :)
Vieraista, lemppari ihmisiä ovat jostain selitetystä tai selittämättömästä syystä :) ;Aarnen veli Paavo ja Minun äitini Leena.
Nelli tuli minulle sijoituskoirana ja kasvattaja teettikin hänellä sitten pentueen (neljä tyttövauvaa ja yksi poika)
En ikäväkyllä tiedä missä jälkikasvu luuraa näinä päivinä, mutta Nelli oli kuulemma ollut oikein huolehtivainen äiti.
Nellin elämä oli kerran täpärällä, jätin sen kasvattajalle hoitoon pidemmäksi aikaa, kun itse lähdin ulkomaille.
Nyt myöhemmin ajatellen sillä hetkellä olisi pitänyt hälytys kellojen soida... Kasvattaja tuli jotenkin hätäisen oloisena vastaan ja sysäsi Nellin paperit vaan taskuunsa. Jaloissa pyöri iso lauma eri rutuisia ja kokoisia koiria mitkä Nellin huomatessaan murisivat. Kasvattaja käski laittaa Nellin maahan ja sanoi, että eivät ne nyt hyökkää kun minä olen tässä.. Se jotenkin särähti korvaan.
Lisäksi veljeni kommentoi, että olipa jotenkin nuhjuisen oloista, itse totesin vain, että onhan nyt kevät ja lumi sulaa ja kaikkialla on nuhjuisen näköistä ja kuraista.
Kasvattajan piti näyttelyttää koiraa ja hoitaa rokotukset ajantasalle ja terveystarkastaa Nelli, jos vaikka teetettäisiin viellä yksi pentue, mistä yksi pentu olisi voinut tulla minulle.
Noh kun palaan suomeen, niin on tapahtunut jotain. En meinaa saada kasvattajaa kiinni puhelimitse enkä sähköpostilla.
Lopulta, joskus viikonpäästä, saan jonkin näköisen päivämäärän ja ajan milloin kasvattaja lupaa olla kotona ja pystyisin noutamaan koiran.
Ajelemme veljeni kanssa paikanpäälle ja koko piha on täyden kaaoksen vallassa...ensinmäisenä kurassa kompuroi vastaan poni, ja hyvä kun enme aja sen päälle. Noh tässä vaiheessa ajattelen, että ollaan sentään maalla ja se on vain päässyt karkuun. Sitten pihalla näkyy iso lauma isoja koiria...siis jos sana kuvasz sanoo mitään...Meillä kotona oli tälläinen joskus ja oli aika ärhäkkä pihavahti.
Pidemmälle ei uskalla autolla ajaa, koska piha on niin mutainen, että auto saattaisi juuttua kiinni. Odoteltiin siinä josko kasvattaja tulisi ulos talosta tuomaan Nelliä..mitään ei kuulu ja yritän soittaa puhelimeen ja taas se saakelin puhelin on sillä kiinni!
Puolentunnin odottelun jälkeen mietitään, että lähdetäänkö pois..uloskaan ei oikein huvittaisi mennä kun näköpiirissä on monta hampaitaan näyttelevää hermostuneen oloista koiraa.
Mutta jotenkin sitten rohkaistun ja ajattelen, että varmasti kasvattaja on tuolla sisällä kun kerran lupasi.
-Olo oli kuin jostain sota elokuvasta, kun veljeni sanoo että mene edellä ja hän tulee sitten repimään raatelevat koirat kimpustani jos jotain sattuu. (tämä oli kyllä fiksua jälkeenpäin ajatellen, että hän jäi autoon, luultavasti 2 metriä pitkä mies olisi tuntunut hyökkäävämmältä siitä laumasta...tai lauma ja lauma..10 pelokasta, hermostunutta,ärtynyttä, nälkäistä ja janoista kuraista koiraa)
Tyhjennän mieleni ja ajattelen jotain kirjasta opittua; että ei saa näyttää pelkoaan.
Ohitan ensinmäisen koiran metrin päästä ja se haistellessaan murahtaa vähän ja muut ottavat pari askelta lähemmäksi. Ajattelen, että nyt ei saa jänistää koska olen jo liian kaukana autosta, en katso koiraan päin ja sanon sille hiljaa ja varmasti, että minä vaan menen nyt tästä. ja jatkan kävelyä tasaisen hitaasti.
Olo oli petollisen tyyni ja tunnen kymmenen silmäparin selässäni, odottaen minulta jotain virhettä..kompastumista...äkkinäistä liikettä...syytä hyökätä....ei saa näyttää pelkoa.
Elämäni pisin 40 metriä...sen vannon.
Pääsen kuistille ja koitan ovea, se avautuu ja sisällä on pimeää..huhuilen, mutta mitään ei kuulu.
Astun sisään ja laitan oven kiinni perässäni, huhuilen taas. Ei mitään. Voi pettymys, turhaan kävelin tänne pihan halki ja voi että sitä kasvattajaa ja....
-sitten jaloista pimeässä kuuluu hiljainen uikahdus, se on Nelli, voi että se on Nelli...Mulla tais päästä itku siellä sisällä pelkästä helpotuksesta..Huh..tuntuu et nytkin meinaan itkeä kun mietin sitä tilannetta..
Ja Nelli oli varmasti yhtä iloinen nähdessään mut...vannon et se olis sillon sanonu ihmis kielellä mulle sanan -äiti. Jos olisin viellä hetkeks jääny kuunteleen.
Nelli oli ihan puolikuolleessa kunnossa, pelkkää luuta ja nahkaa, pikkusen alko sillon kiukku kiehua ja se oli varmasti se sysäys mistä sain rohkeutta avata ulko oven...sama 40 metriä olisi edessä...ja viellä Nellin kanssa.
Onneksi näköpiirissä ei tälläkertaa ole kuin pari koiraa, mutta silti pähkäilen hetken, että kannanko Nellin sylissä vai talutanko hihnassa. Lopulta päädyn taluttamiseen, -mikä jälleen näin myöhemmin asiaa tutkittuani oli oikea ratkaisu, koska jos Nelli oli mun sylissä murissut alapuolellaan oleville koirille niin se olis voinut päätyä rähinäksi.
Taas vain kävelin, en tainnut hengittää ja katsoin maahan. Pääsin autoon, olin aivan kalpea, samoin veljeni. Sanoin; Ei siellä ollut ketään, lähdetään kotiin. Tämän jälkeen enme puhuneet oikein mitään, ennenkuin pääsinme kotiin. Nelli nukkui koko matkan sylissäni...
Meni kaksi päivää ja kauhutarina saa jatkoa...Kennelin hylätyt koirat ja ilmeisesti se poni, on ammuttu koska ne olivat niin huonossa kunnossa, nälkiintyneitä ja olleet ilman vettä. Lööpit hehkuttavat tätä kauhukenneliä viikon ja sitten se unohtuu...elämä jatkuu.
Minä opin paljon kyllä tästä...enkä unohda. Kaikki oli alunperin ihan hyvin niihin Nellin pentuihin asti siellä kasvattajalla ja sen takia en osannut heti epäillä mitään ja reagoida oikealla tavalla. Ilmeisesti siinä perheessä oli tapahtunut jotain kauheuksia, tai sellaisa juoruja olen kuullut, mutta varmaksi en tiedä mitään..Voin vain aavistella mitkä syyt saa ihmisen hylkäämään monta koiraa ja jättämään nääntymään nälkään.
Yksi ajatus oli, että jos olisin tullut päivän myöhemmin niin olisiko Nellikin ammuttu?
Ja jos joku joskus yrittää sanoa minua pelkuriksi, niin ajattelen vaan sitä hetkeä kun voitin pelkoni siellä pihalla, että se ei ole totta.
--Nyt monta vuotta myöhemmin, katson tohveleideni päällä makaavaa partaveikkoa..siirrän vähän jalkaani ja se päästää pehmeän murahduksen ja tarkoittaa sillä varmasti, "älä nyt liiku, tässä on hyvä olla".
-Meidän rakas Nellimme <3 -
Aloitetaan tietysti Nellistä.
Eli Vanhin on kääpiösnautseri Nelli 8v. (Kennel Aamuruskon Sateenkaari)
Nelli on luonteeltaan vähän epätyypillinen snaku, Melko iloinen tapaus, ja ottaa
vieraat aina hännän huiskutuksilla ja nenänpään nuolauksilla vastaan.
Warsinkin jos vieraalla on parta niin se on tervetullut :)
Frisbeytä voidaan hakea vaikka 2 tuntia, lentää se sitten metsään, pellolle tai järveen.
Muista koirista Nelli ei oikein innostu, toisia snakuja nyt jotenki sietää, mut pitääkö niitä olla muitakin rotuja...nih!
Ruuaksi kelpaisi ihan kaikki vasta leivotuista tulikuumista baageleista synttäri kakkuihin ja pentujen kuivamuonaan, mutta kun rouvalla on ilmennyt sydänvikaa ja hampaitakin on poistettu reilu määrä, niin täytyy tyytyä tylsään terveellisempään mummo-raksuun :)
Vieraista, lemppari ihmisiä ovat jostain selitetystä tai selittämättömästä syystä :) ;Aarnen veli Paavo ja Minun äitini Leena.
Nelli tuli minulle sijoituskoirana ja kasvattaja teettikin hänellä sitten pentueen (neljä tyttövauvaa ja yksi poika)
En ikäväkyllä tiedä missä jälkikasvu luuraa näinä päivinä, mutta Nelli oli kuulemma ollut oikein huolehtivainen äiti.
Nellin elämä oli kerran täpärällä, jätin sen kasvattajalle hoitoon pidemmäksi aikaa, kun itse lähdin ulkomaille.
Nyt myöhemmin ajatellen sillä hetkellä olisi pitänyt hälytys kellojen soida... Kasvattaja tuli jotenkin hätäisen oloisena vastaan ja sysäsi Nellin paperit vaan taskuunsa. Jaloissa pyöri iso lauma eri rutuisia ja kokoisia koiria mitkä Nellin huomatessaan murisivat. Kasvattaja käski laittaa Nellin maahan ja sanoi, että eivät ne nyt hyökkää kun minä olen tässä.. Se jotenkin särähti korvaan.
Lisäksi veljeni kommentoi, että olipa jotenkin nuhjuisen oloista, itse totesin vain, että onhan nyt kevät ja lumi sulaa ja kaikkialla on nuhjuisen näköistä ja kuraista.
Kasvattajan piti näyttelyttää koiraa ja hoitaa rokotukset ajantasalle ja terveystarkastaa Nelli, jos vaikka teetettäisiin viellä yksi pentue, mistä yksi pentu olisi voinut tulla minulle.
Noh kun palaan suomeen, niin on tapahtunut jotain. En meinaa saada kasvattajaa kiinni puhelimitse enkä sähköpostilla.
Lopulta, joskus viikonpäästä, saan jonkin näköisen päivämäärän ja ajan milloin kasvattaja lupaa olla kotona ja pystyisin noutamaan koiran.
Ajelemme veljeni kanssa paikanpäälle ja koko piha on täyden kaaoksen vallassa...ensinmäisenä kurassa kompuroi vastaan poni, ja hyvä kun enme aja sen päälle. Noh tässä vaiheessa ajattelen, että ollaan sentään maalla ja se on vain päässyt karkuun. Sitten pihalla näkyy iso lauma isoja koiria...siis jos sana kuvasz sanoo mitään...Meillä kotona oli tälläinen joskus ja oli aika ärhäkkä pihavahti.
Pidemmälle ei uskalla autolla ajaa, koska piha on niin mutainen, että auto saattaisi juuttua kiinni. Odoteltiin siinä josko kasvattaja tulisi ulos talosta tuomaan Nelliä..mitään ei kuulu ja yritän soittaa puhelimeen ja taas se saakelin puhelin on sillä kiinni!
Puolentunnin odottelun jälkeen mietitään, että lähdetäänkö pois..uloskaan ei oikein huvittaisi mennä kun näköpiirissä on monta hampaitaan näyttelevää hermostuneen oloista koiraa.
Mutta jotenkin sitten rohkaistun ja ajattelen, että varmasti kasvattaja on tuolla sisällä kun kerran lupasi.
-Olo oli kuin jostain sota elokuvasta, kun veljeni sanoo että mene edellä ja hän tulee sitten repimään raatelevat koirat kimpustani jos jotain sattuu. (tämä oli kyllä fiksua jälkeenpäin ajatellen, että hän jäi autoon, luultavasti 2 metriä pitkä mies olisi tuntunut hyökkäävämmältä siitä laumasta...tai lauma ja lauma..10 pelokasta, hermostunutta,ärtynyttä, nälkäistä ja janoista kuraista koiraa)
Tyhjennän mieleni ja ajattelen jotain kirjasta opittua; että ei saa näyttää pelkoaan.
Ohitan ensinmäisen koiran metrin päästä ja se haistellessaan murahtaa vähän ja muut ottavat pari askelta lähemmäksi. Ajattelen, että nyt ei saa jänistää koska olen jo liian kaukana autosta, en katso koiraan päin ja sanon sille hiljaa ja varmasti, että minä vaan menen nyt tästä. ja jatkan kävelyä tasaisen hitaasti.
Olo oli petollisen tyyni ja tunnen kymmenen silmäparin selässäni, odottaen minulta jotain virhettä..kompastumista...äkkinäistä liikettä...syytä hyökätä....ei saa näyttää pelkoa.
Elämäni pisin 40 metriä...sen vannon.
Pääsen kuistille ja koitan ovea, se avautuu ja sisällä on pimeää..huhuilen, mutta mitään ei kuulu.
Astun sisään ja laitan oven kiinni perässäni, huhuilen taas. Ei mitään. Voi pettymys, turhaan kävelin tänne pihan halki ja voi että sitä kasvattajaa ja....
-sitten jaloista pimeässä kuuluu hiljainen uikahdus, se on Nelli, voi että se on Nelli...Mulla tais päästä itku siellä sisällä pelkästä helpotuksesta..Huh..tuntuu et nytkin meinaan itkeä kun mietin sitä tilannetta..
Ja Nelli oli varmasti yhtä iloinen nähdessään mut...vannon et se olis sillon sanonu ihmis kielellä mulle sanan -äiti. Jos olisin viellä hetkeks jääny kuunteleen.
Nelli oli ihan puolikuolleessa kunnossa, pelkkää luuta ja nahkaa, pikkusen alko sillon kiukku kiehua ja se oli varmasti se sysäys mistä sain rohkeutta avata ulko oven...sama 40 metriä olisi edessä...ja viellä Nellin kanssa.
Onneksi näköpiirissä ei tälläkertaa ole kuin pari koiraa, mutta silti pähkäilen hetken, että kannanko Nellin sylissä vai talutanko hihnassa. Lopulta päädyn taluttamiseen, -mikä jälleen näin myöhemmin asiaa tutkittuani oli oikea ratkaisu, koska jos Nelli oli mun sylissä murissut alapuolellaan oleville koirille niin se olis voinut päätyä rähinäksi.
Taas vain kävelin, en tainnut hengittää ja katsoin maahan. Pääsin autoon, olin aivan kalpea, samoin veljeni. Sanoin; Ei siellä ollut ketään, lähdetään kotiin. Tämän jälkeen enme puhuneet oikein mitään, ennenkuin pääsinme kotiin. Nelli nukkui koko matkan sylissäni...
Meni kaksi päivää ja kauhutarina saa jatkoa...Kennelin hylätyt koirat ja ilmeisesti se poni, on ammuttu koska ne olivat niin huonossa kunnossa, nälkiintyneitä ja olleet ilman vettä. Lööpit hehkuttavat tätä kauhukenneliä viikon ja sitten se unohtuu...elämä jatkuu.
Minä opin paljon kyllä tästä...enkä unohda. Kaikki oli alunperin ihan hyvin niihin Nellin pentuihin asti siellä kasvattajalla ja sen takia en osannut heti epäillä mitään ja reagoida oikealla tavalla. Ilmeisesti siinä perheessä oli tapahtunut jotain kauheuksia, tai sellaisa juoruja olen kuullut, mutta varmaksi en tiedä mitään..Voin vain aavistella mitkä syyt saa ihmisen hylkäämään monta koiraa ja jättämään nääntymään nälkään.
Yksi ajatus oli, että jos olisin tullut päivän myöhemmin niin olisiko Nellikin ammuttu?
Ja jos joku joskus yrittää sanoa minua pelkuriksi, niin ajattelen vaan sitä hetkeä kun voitin pelkoni siellä pihalla, että se ei ole totta.
--Nyt monta vuotta myöhemmin, katson tohveleideni päällä makaavaa partaveikkoa..siirrän vähän jalkaani ja se päästää pehmeän murahduksen ja tarkoittaa sillä varmasti, "älä nyt liiku, tässä on hyvä olla".
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Uusin töherrys :)
Tietokone-nurkka-hässäkkä :)
Heippa!
Nyt on mennyt pidempi hetki, että en päässyt bloggaamaan.. Syy on selvä, tietokoneen johto ei nimittäin ollut seinässä kiinni. Tämä taas johtuu siitä, että sain mieheni kanssa päähänpiston remontoida meidän asuntoon kunnon paikka tietokoneelle, tärkeille papereille (mitkä siis aina ovat hukassa) ja musiikin kuuntelulle.
Sopiva paikka löytyi sitten eteisestä, laitan kuvat ennen ja jälkeen :) Maalia vähän seinään, suoraan tapetin päälle vaan, kyllä se siinä pysyi kun vähän ensin näytti seinälle hiekkapaperia.
Hylly pääsi seinälle, ja on ainakin minun neuvostoliiton-aikaisen-vatupassini mukaan suorassa.
Punaiset taulut ovat hauska ostokseni parin vuoden takaa, ystäväni valmisti näitä kuulemma vanhoista jääkaapin ovista, ne toimivat siis magneettisina ilmoitustauluina.
Koirien kopat ovat samassa huoneessa, ne tykkäävät lämmitellä jaloissa kun istuu koneella :)
Nyt on mennyt pidempi hetki, että en päässyt bloggaamaan.. Syy on selvä, tietokoneen johto ei nimittäin ollut seinässä kiinni. Tämä taas johtuu siitä, että sain mieheni kanssa päähänpiston remontoida meidän asuntoon kunnon paikka tietokoneelle, tärkeille papereille (mitkä siis aina ovat hukassa) ja musiikin kuuntelulle.
Sopiva paikka löytyi sitten eteisestä, laitan kuvat ennen ja jälkeen :) Maalia vähän seinään, suoraan tapetin päälle vaan, kyllä se siinä pysyi kun vähän ensin näytti seinälle hiekkapaperia.
Hylly pääsi seinälle, ja on ainakin minun neuvostoliiton-aikaisen-vatupassini mukaan suorassa.
Punaiset taulut ovat hauska ostokseni parin vuoden takaa, ystäväni valmisti näitä kuulemma vanhoista jääkaapin ovista, ne toimivat siis magneettisina ilmoitustauluina.
Koirien kopat ovat samassa huoneessa, ne tykkäävät lämmitellä jaloissa kun istuu koneella :)
torstai 2. helmikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)